tiistai 26. elokuuta 2014

Paljon ja Pahoja




Otsikon käsite syntyi kauan aikaa sitten, silloin allekirjoittanut oli lähdössä kauppaan ja kyseli perheenpäältä lisäyksiä ostoslistaan. Paljon ja Pahoja vastasi perheenpää.Tarkennus mitä Paljon ja Pahat tarkoittavat osoittautui kekseiksi joita lähes joka kaupassa myydään isoissa megapusseissa. Asian fokus on maussa, joka ei kiehdo popsimaan koko keksipakettia yhteen menoon, mutta tainnuttaa omalla persoonallisella maullaan halun syödä keksejä yhteen tai korkeintaan kahteen kappaleeseen.

Esikoinen muisteli maailmalla "Paljon ja Pahojen" symboliikkaa ja asian ympärille muodostui kiihkeä keskustelupiiri facebookissa.. Lukuisia makuja ja epämakuja syntyi kiihkeään tahtiin. Tiedän , että makuasioista ei voi kiistellä, mutta laitanpa sormeni myös tähän soppaan. Tämänhetkinen lempparini keksien lukuisassa joukossa on Digestive. Myös laakea murotaikinainen littanakeksi, jonka nimi on hukassa kilpailee edellä mainitun kanssa. 

Paljon ja Pahat ovat mielestäni epämääräisiksi möykyiksi leivotut ja mustia pisteitä sisältävät hehtokeksit jotka ohitan kaupassa viileästi vailla tunteita.

Vastatessanne kysymyksiini lemppareistanne ja niistä toisista vähemmän lemppareista, osallistutte samalla arvontaan, jossa palkinto on pieni mutta voittamisen ilo suuri.

Sadepäivän ratoksi!

Pehmeä haaste





Ensimmäinen ajatus sanasta pehmeä on kuin höyhenen kosketus iholla. Sen hipaisun tuntee. Se jättää jälkeensä kaipauksen pehmeän kosketuksesta.
Pienen linnun hipaisusta syntyi kolme kuvaa pehmeästä:




Täältä löydät lisää pehmeää. 



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Värikollaasi 193





Kollaasihaasteen neljä väriä ( joita en osaa liittää postaukseeni, vaikka olen joskus osannut) innosti sompoilemaan värien kanssa.
Tässä tämä, ehk' ei ihan, mutta sinnepäin joten menköön..


Täältä voit katsoa lisää värikollaasikuvia. Oikein hyvää sunnuntaita kaikille!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Elokuun eetosta





Kun saa elää ajassa, jossa kiire on jo mennyt ohi, ehtii päivän mittaan funtsia monta asiaa. Kun en Ukrainan, Syyrian, Irakin enkä Israelin tilanteelle voi mitään, enkä ebolaakaan pysty nujertamaan mietteeni liittyvät ihmiseen jonka parhaiten tunnen.



Saada aikaan jotakin: Kun pitäisi jotain asiallista puuhastella mieli keksii monta puuhastelun esteeksi monta kiertotietä. Mukavampaa on tarttua neuleeseen tai pensseliin, eikä kirjakaan ole hassumpi koukuttaja pois työn äärestä. Jos minulla ei olisi Naskartelijaa innoittajana, vetelöityminen muodostuisi tavaksi. Mitä sitten? Eikö näillä kymmenillä saisi nauttia elämästä, näinhän se termi kuuluu. Mitä elämästä nauttiminen sitten on? 
Se on syömistä. Ja syöminen pitäisi ensi sijassa pudottaa listan ykköspaikalta/ tai muokata säällisiin määriin, jos näillä jaloilla aion vielä täällä tarpoa. Into liikkumiseen on täydellisesti kadonnut. Raahaudun kyllä pakkolenkille Naskartelijan innoittamana, mutta kuljen puuskuttaen ja puhisten, ja kuin lapsi luvan saatuaani vilistän kotiin ja tietokoneelle. Onhan minulla vielä tämän päiväistä tietsikka-aikaa jäljellä, onhan?

Kun en pysty muokkaamaan vartaloani liikkumalla, olen pää innosta kihisten kokeillut vihreätä aaltoa ruokalistallani. Lisäksi olen vähentänyt hiilareita. Syönyt paljon kasviksia ja omena-aika joka kurkistaa jo ovella, muuttaa kahvittelun oheistuotteet omenaisiksi, niin luulen, tai ainakin toivon.



Pohdimme pienessä naispiirissä mistä johtuu tämä ikuinen syyllisyys naisten tunnoissa? Kasvatuksen tulos, vai kulkeeko se perimänä geeneissämme. Pitäisi olla hyvä äiti, mainio vaimo, kodin valo, ilo ja elo.
Entäs sitten kun tästä valosta katkeaa virta. Ja tekee mieli kunnolla kiukutella. Mullitella, niin kuin täälläpäin sanotaan. Mutta sitäkään ei enää tahdo jaksaa, sillä se on raskasta, eikä johda mihinkään, ei mihinkään muuhun kuin anteeksipyyntöihin lähimmäisille.




Olen salaa ihaillut ihmisiä jotka ovat mitä ovat, joskus melko originelleja ja kantavat ihmisyytensä näennäisesti hyvin. Tietenkään en ole päässyt heidän mieleensä sisään kurkistamaan.
Olla oma itsensä, mitä se on? Kuinka moni tiedostaa olevansa sitä mitä on? Koen olevani aika kirjava kimppu täynnään opetettuja asioita. Ja jos vahingosta viisastuu-osasto olisi vaikuttanut elämääni, arvelisin olevani aika viisas, sillä, sillä saralla minä olen loistanut.



Kerran kunnolla mokattuani ystäväni sanoi minulle lohduksi; Kuule, pohjalla on hyvä olla, sieltä ei putoa. Tälläisia ovat sadepäivän mietteet tänään tietsikan äärellä.

Mitä sinulle kuuluu?



tiistai 19. elokuuta 2014

Keltainen, voimaannuttava väri





Pieni lintu sirkutti terveisensä, tänään alkavalla haasteviikolla kuvaamme keltaista, voiman ilon ja innostuksen väriä. Ainakin allekirjoittanut saa keltaisesta väristä elämään voimaa..





Täältä voit katsoa lisää makrovikkojen keltaista iloa.


tiistai 12. elokuuta 2014

Värikästä aikaa





Pieni lintu laulattaa meitä tänään värikäissä maisemissa. Elokuu on alkanut viilenevissä merkeissä. Sen vuoksi kirjoittajakin innostui konttaamaan tänään nurmikolla, sillä ensimmäinen värikäs joka tällä hetkellä keittyy isossa kattilassa, näytti aamuvalossa tälläiselta.



Viime viikolla poimittiin marjat ja mehustettiin.



Tulipa liljat kuvatuksi ennen rakeita ja rankkasadetta. Kaunis ja hyvän tuoksiunen lilja oli entinen kun saavuimme mökille hämmästelemään myrskyn voimaa.



Artisokat kasvaa, ilmeisesti tämä kesä on tehnyt niille hyvää.

Pieni on kaunista, sanotaan. Löysin luonnosta tämän piskuisen väriläikän ja mietin miten voisin sen koruksi muuttaa. Voiko sulkaa laminoida kysyy epätietoinen...



Oikein hyvää elokuun jatkoa ja lennähtäkääpä pienen linnun sivulle ihailemaan muiden värikkäitä.



tiistai 5. elokuuta 2014

Kuvaamisen iloa





Pieni lintu antoi kuvausaiheeksi kesämuistoja ja toivotti osallistujille kuvaamisen iloa. Mikäs on tätä kesää muistellessa, sillä silloin kun kesä todella alkoi on lämpö hellinyt lastaan.



Aurinko on paistanut korkealta, välillä taivaan on peittäneet pilvilampaat, toisinaan aurinko on mollottanut pilvettömältä taivaalta kuten tänään.
Lämpö alkaa olla kuumissa lukemissa kun se ylittää plus 30 astetta, silloin mielellään hakeutuu varjoon ja vetten partaille.


Kesämuistoihin kuuluu siili joka pudottuaan viljasiiloon oli hätää kärsimässä. Sieltä se pelastettiin turvaan.



Kesäkissa on naapurista, ilo kissasta yhteinen. Kisu saa rapsutusta ja meille se on terapiaa vailla vastuuta. Ihana Porkkis.


Lohjalla vieraillessamme näimme pelottomia sorsalintuja. Sulkapeite hyvin suittuna ja päälaki kiiltäen se lipui ohitseni ihan läheltä. Souda souda sinisorsa..



Sarjassa kukkia ja mehiläisiä esittelen kesäpäivän unelman. Möttiäinen on pyörinyt kukassa itsensä siitepölyiseksi, eikä oikein tiedä minne lentäisi kesähuumassaan.



Lämmön taas noustessa uusiin ennätyksiin on mukava pulahtaa jorpakkoon niin että järvikukat vaan keinuvat. Hyvää kesää kaikille toivoopi kirjoittaja.





sunnuntai 3. elokuuta 2014

Päivä elämästäni




"Ajattelen, siis olen."


Kello: 5.30 Naskartelija herää. Vilkaisee ulos ikkunasta ja toteaa itsekseen/lleen, tästä tulee hyvä päivä. Laittaa mökin oven hiljaa kiinni ja astuu rantaan. Kalastusvermeet ovat illan jäljiltä veneessä. Ei tarvita kuin veneen irrotus ja pitkä harppaus veneeseen joka kuljettaa sen käynnistysetäisyydelle rannasta.
Aurinko heittelee ensimmäisiä sädekimppujaan järven ylle. Uusi päivä on alkanut. Harmaahaikara lähtee rannasta lentoon, sillä se on arka lintu.



Samaan aikaan mökissä kuvittelija kääntää kylkeään, ties monennenko kerran kuluneena yönä. Tässä vaiheessa aamua uni on yleensä syvimmillään. Jos käsi on jäänyt nukkujan posken alle, unen mielikuvituksen kiemuroita ei voi edes arvailla.
 Noin kahdeksan pintaan nukkuja herää. Katsoo kelloon, pistää alulle aamutoimet, puurot, kahvit ja voileivät. Käy nuuhkimassa portaalla yön jäljiltä samettista aamua. Käy kasvihuoneessa hakemassa aamutuoreen salaatin. Kun kahvi on porissut ja puuro hautumassa, voi hetkeksi kellahtaa vuoteen lämpöön ja lukea muutaman vuosikerran vanhoja lehtiä.



Aamupissillä mökin kulmalla huomaa kuvittelija hämähäkin kulttuuriteon. Se pitää nopeasti kuvata, niin kauan kuin auringon kehrä osuu siihen.
Jo kuuluu tutun moottorin puksutus. Ei aikaakaan kun kalastaja saapuu aamukalakeikaltaan rantaan. Pitkä liitto on kuvittelijalle opettanut paljon kehon kielestä. Tiedän heti, että siimat ovat olleet kireällä. Myönteistä myhäilyä ei minulta niin vain piiloteta. Kuitenkin kysyn ja kuuntelen missä järven salaiset syvänteet ovat tällä kertaa olleet ja millaisella vieheellä kuhia tänä aamuna narrattiin.



Passikuva kuhasta ja kengät joihin sitä verrattiin. Kenkien numeroa voi vain arvailla.



Olemme jakaneet työt mökillä erityisosaamisalueet huomioon ottaen. Koska kuvittelija on huonopolvinen, niin automaattisesti ruohonleikkuu on minun heiniäni. Myös ruuan valmistus ja tiskaus kuuluu erityisosaamisalueeseeni. Naskartelija hoitaa kasvimaan, kasvihuoneen, perkaa kalat, hakkaa halot ja tekee viivasuorat pinot, niin ja hoitaa myös huussin siivoamisen jonka teoriassa osaan, mutta josta toistaiseksi en ole joutunut antamaan näyttöä.



Neitoperhot pitävät rantakukista, niinpä lähes kaikki työt seisahtuvat kun perhosten tulo havaitaan.



Liljat ovat aloittaneet kukintansa ja suuri on se möttiäisten määrä joka kukissa pörrää.



Lämpöinen kesä aiheuttaa monia brobleemeja joista yksi on kuuman ilman vaatetus. Niinpä esittelen teille mökkeilyvaatteen vailla vertaa. Mieheni antoi ystävällisesti kuluneet kalsarinsa käyttööni, ja napsaus vain niin niistä tuli sortsit.
Ovat passelisti kuluneet ja ilmastointi hoituu monista pikkuriikkisistä rei'istä. "Näin se vanha luutakin lakaisee.."
Ei mennyt amiksen ompeluoppi hukkaan, heh-he!



Onko ilta aamua, vai aamu iltaa viisaampi? Peilityyntä järven pintaa kuvatessani en malta olla hyräilemättä; sua lähde kaunis katselen, likellä vettäsi. 
Iso on lähde ja niin kaunis on maa.Toivon teille kaikille mitä mainiointa elokuuta. Suosioonne sulkeutuen, kirjoittaja!